Puutarha

Tälle helvetille,
tälle houreelle, anna
minulle minun elämäni
lopulla puutarha.

Elämäni lopulla,
vanhojen houreitten:
työvuosien, kyttyräselkäisten
vuosieni vuoksi...

koiran kohtaloisen
elämäni lopulla, anna
aarre: vuosista kuumista
viileä puutarha...

karkurille tälle, anna
minulle minun puutarha:
ei kasvoja siellä, yksiäkään,
ei sielun sielua, siellä!

Puutarha: eikä sipsutus!
puutarha: eikä silmäys!
puutarha: eikä naurahdus!
puutarha: eikä vihellys!

Minulle minun puutarha anna:
ei korvan korvaa, siellä
ei tuoksua tuoksun!
ei sielua, yhtäkään!

Minulle sano: jo riittää piina, tässä sinulle
puutarha yksinäinen, kuin sinä itse.
(Mutta sinne edes Itse älä jää!)
puutarha, yksinäinen, kuin Minä itse.

Puutarha sellainen minulle minun elämäni lopulla anna...
Se puutarha, kenties, on maailma tuleva?
Se minulle elämäni lopulla 
anteeksi annoksi sieluni anna.

- Marina Tšvetajeva -
Valitut runot (Pulvis&Umbra, suomennos Liisa Viitanen, Sergei Tšerašov ja Hannu Helin)