sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.
Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä!"
Hänen käsiensä kosketus
on hyväilystä etäällä...
Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.
Viulujen alakuloiset äänet
laulavat usvan noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, suomennos Marja-Leena Mikkola)
kuva Päivi Koivuranta
Hänen käsiensä kosketus
VastaaPoistaon hyväilystä etäällä...
Niinpä... <3
Miten se olikaan, että 'hänen rakkautensa on himo, minun on kaipaus...'
Poista♥
"Hänen kätensä on himo, minun käteni on kaipaus."
VastaaPoistaKiitos, just niin. Koko ip mennyt Ahmatovan runoissa, en saa aikaiseksi mitään...ehkä pitäisi vaihtaa hetkeksi Edithiin.
Poista♥
Edith on aina hyvä valinta ♥
PoistaEdith on viettänyt ikänsä yöpöydälläni, mutta laitoin nyt Lumiin tämän Ahmatovan, saman. Luin hänen kaikki kahteen kertaan ja siellä olisi ollut vaikuttavaa runoa, josta sinäkin olisit huojahtanut, mutta myöhemmin, sitten vähän myöhemmin.
PoistaLue Ernst Brunnerin kirja Edith! Siitä nousi aikanaan kova kohu ja minkä takia: Koska Ernst paljasti Edithin lesbouden. Nyt luen Englannin yläluokasta, jossa Woolfin aikana homo- ja lesbosuhteet olivat kuin 'maan tapa'.
Edith tuo minulle selkeyttä, Ahmatova vetää minua outoon tuskaan, sillä tiedän aina kenestä hän kirjoittaa, kenestä Stalinin järjestelmän murhaamasta ja MITEN hän kirjoittaa. Slaavilainen suru, slaavilainen melankolia...se on niin eri.
♥