perjantai 8. helmikuuta 2013

Polttava pakkanen ja liekeissä...

Polttava pakkanen ja liekeissä kuu! Hanki helisee, puut 
halkeavat parahdellen; jää kohoaa kuperaksi tuijottamaan
tähtiin. Kiihkeä talvi on tullut, punaiset lyhdyt palavat ja
myrsky repii kaiken alastomaksi. Mikä tapa kuolla ja missä 
vietät ikuisuutesi!

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen-Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Sarppu

12 kommenttia:

  1. Ihana kuva henkii polttavaa pakkasta, säteilevä auringonlasku ja sininen hämärä, kuvassa on tämän runon ainekset..;)))

    Mutta myrskystä ei ole tietoakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin. Olisi ollut kuutamokuvia, mutta sitten niistä puuttui tuo pakkasen puna...Aili, kaikkea ei voi saada, ei edes myrskyä;-) Tässä runossa oli liikaa elementtejä kuvaa ajatellen, minä valitsin pakkasen ja jään.

      Kaista on tullut yllättäen minulle ihan tärkeä runoilija!

      Poista
  2. Aina olen tykännyt kai Niemisen runoista.
    Vähässä paljon..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, minä olen myöhäislöytäjä hänen suhteensa...

      Vähässä paljon on usein timanttia.

      Poista
  3. Tuo kuva on kyllä aivan upea! Nyt tekisin mitä vain, että pääsisin noihin maisemiin (nimim. 43 astetta lämpöä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, eikö vain. Mietin nyt just samaa, kun muistan eräitä sun kertomuksia...;-)

      Poista
  4. Kaunis on runo ja niin mieletön on myös tuo kuva! Oh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, samaa mieltä. Kai upea runoilija ja Sarppu mahtava kuvaaja. Kuva lienee kotinurkiltani länsirannikolta, meren rannalta.

      Poista
  5. Tykkään Kai Niemisen runoista. Tai niistä mitä tiedän, en tunne hänen tuotantoaan kovin laajasti. Tässä runossa on, minusta, vähän erilainen energia, kiihkeämpi. Muut tuntemani Kai Nimeisen runot on enempi tyyliltään ja tunnelmaltaan tuota istun tässä ja ihmettelen osastoa.
    Tykkään molemmista energioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minä löysin hänet vasta tämän viimeisen kirjan myötä...No, olen huomannut, että Kai kirjoitti '70 -luvun alussa minulle eniten antavaa ja osa tämän kirjan runoista on niitä. En jaksa lukea mitään runoja lapsista tms. Luontoerotiikka, intohimo ja kuolema, ne purevat minuun. Tässä on poweria!

      Luin joskus paljon Pertti Niemistä ja nyt täytyy alkaa uudestaan tutustua herran tuotantoon.

      Poista
  6. Vau! Onpa tiukkaa kamaa. Tässä ihan unohtui hengittää lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, eikä vain. Kaikki on mukana, myös kuolema ja ikuisuus.

      Tykkään näistä tiukoista jutuista;-)

      Poista