alan huojua.
Olenko minä köynnös
ja sinä puu?
Vai toisin päin?
Mitä sitten vaikka huojumme molemmat
hapuilemme
kaadumme
risukasaksi vaikka?
Tai jäykistymme pökkelöksi?
Yhteiseksi?
Mitä siitä: sylityksin koko ajan.
- Aila Meriluoto -
Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011)
Aah, tosi kesäisen romanttinen ja kaunis runo :)
VastaaPoistaNo eikö vain! Tämä Ailan viimeisin runokirja on kyllä täyttä timanttia.
VastaaPoistaAilalla oli hyvä suhde luontoon..Ihanasti kuvattu tuo Kärhön kiipeily puun runkoa vasten. Minulla kasvoi sitä Tuusulassa asuessa, olisimpa ottanut taimen, no voin hakea Gardeniasta ja istuttaa puun juurelle, kukaan tuskin valittaa
VastaaPoistaAikatherine, hänellä onkin, vaikka monet liittävät hänet vain kaupunkeihin. Olihan/onhan hänellä rakas kesäpaikkansa, jonne kaikki kokoontuvat. Siitä oli televisiossa pari vuotta sitten ihana ohjelma.
VastaaPoistaKimeässä metsässä (edellinen runokokoelma), on runo Frances, joka kertoo sinisistä iiriksistä ja...Se runo oli lehdessä upeimman kuvan päällä, kun tein Viherpihaan jutun puutarhastani.
Istuta pois! Äitini on juuri hakemassa sinistä alppikärhöä, jonka hän istuttaa upean, mutta jo vähän vanhan runkosyreenin juurelle. Äitini on 85 vee, mutta ei sitä kesää ettei jotain uutta. Päärynäpuukin taitaa tulla luumupuun kaveriksi.
Kaunista sunnntaita!