Kiitän teitä kaikki ihanat runojen ystävät! Ehkä muistatte, että Lumikarpalo alkoi hautajaisvärssyistä, joita keräsin sunnuntailehdistä muistivihkooni...
Kiitän kaikkia niitä ihania runoilijoita, joita olen saanut sekä tavata että olla muuten yhteydessä! En voi mitenkään unohtaa tapaamistani Tommy Tabermannin kanssa, joka kirjamessuilla suorastaan koppasi minut syliin ja jalat irtosivat maasta...En voi unohtaa Eve Rehniä, joka on suomentanut Rainer-Maria Rilken runoja ja yhden suomennoksen hän teki vain tätä blogia varten...sen oli tarkoitus tulla seuraavaan kirjaan, mutta sairaus oli nopeampi. Ja Aila Meriluotoa olen aina ihaillut ja saanut hänen kanssaan keskustella puhelimessa ja ehkä saan ilon tavata idolini ensi syksynä. Kiitän myös kaikkia niitä runoilijoita, jotka ovat lähettäneet minulle runoteoksensa ja kiitän harrastajarunoilijoita, joiden runoja olen ilolla julkaissut tässä blogissa. Aila on aina ollut elämässäni, mutta sitten sinne tuli myös Mirkka Rekola, jonka Runot 1954-1978 sain yllättäen lahjaksi harjukaupungin hurmaavalta kirjailijalta Pasi Ilmari Jääskeläiseltä. Rekola on minulle lumen runoilija...
Kiitän kaikkia kustantajia arvostelukappaleista! Kirjat, jotka on arvioitu Leena Lumissa ovat saaneet lisänäkyvyyttä Lumikarpalossa ja näin näiden kahden lumisen blogin polut yhtyvät.
Kiitän valokuvaaja Hannu Hautalaa uskomattomasta lumikarpalokuvasta!
Viikolla on runoa juhlittu myös hauskalla haasteella Kirjankansirunot
Minun omat runoni löytyvät nyt myös Lumin palkista Leena Lumi's Poems, mutta nämä olen sitä ennen jo tarjoillut teille - tietysti!
Kiitän myös kanssabloggaajia, joiden blogeista olen löytänyt monia minulle aivan uusia runoja! Kai Niemisestä en olisi tietänyt ellen olisi törmännyt hänen rakkausrunoonsa toisessa blogissa ja monta, monta runoa on vaeltanut meidän runohullujen blogeista toiseen blogiin niin että runopolut eivät ole kasvaneet umpeen. Jaetaan runoautuutta sydämellä kaikille!
Runo on tunnetila. Runo on huuma. Runo ei tunnusta kateutta, ilkeyttä, eikä maiden rajoja. Se ei kysy lupaa, vaan vaeltaa minne haluaa ja tekee pesänsä sydämeen, josta löytää runon mentävän hellän kohdan. Runo on tehty kulkemaan. Sen määrä on vaeltaa sydämestä sydämeen ja kutsua poluilleen ne, joille runo on niin paljon enemmän. Runo on virta ja sen matka on äärettömyys.
Kiitos♥
Love
Leena Lumi
PS. Siis Lumikarpalo jatkaa niin kauan kuin minä en näe sitä uutta vuoren huippua, jonne suunnata, mutta jälkeeni jäävät...lumiset karpalot.
kiitos Leena <3
VastaaPoistaJa sinulle: ♥♥♥
VastaaPoistaOnnea ja pitkää ikää ihanalle Lumikarpalolle!
VastaaPoistaRunot sopivat kaikkiin vuodenaikoihin, mutta aivan erityisesti ehkä kesään...
Ihanaa ettet lopeta, minä ehdin jo pelästyä!!!
VastaaPoistaNäitä runoja kelpaa kyllä lukea, ne ovat upeita, ja sitten ne ihanat kuvat, joita käytät.<333
Oikein hyvää jatkoa sinulle ja molemmille blogeillesi, Leena-IhaNainen<333
Maria, kiitos.
VastaaPoistaJuuri niin. Ja miten ihanaa on ollut huomata, että suomalaiset ovat todellista runoilijakansaa.
♥
Aili, minun muotoilussani taitaa olla vikaa. Tämä on siis kiitos yli sadasta lukijasta, kun tässä blogissa ei ole mitään arpajaisia eikä markkinariekkujaisia. Haluan täällä vain rauhaa ja runon auvoa.
VastaaPoistaKuvissa on suurin työ...
Kiitos samoin sinulle ja ihanalle blogillesi, Aili-IhaNainen!
♥
Kiitos Leena ja Lumikarpalo, tykkään teistä ja olette tärkeitä <3
VastaaPoistaPirkko, kiitos! Hymyn sait huulilleni...
VastaaPoista♥
Minä olen vielä uusi täällä, mutta varmasti tulen viihtymään jatkossa. :-) Tuli tästä mieleen radion "tämän runon haluaisin kuulla" -ohjelmat, ja selvisi että yksi lähetys oli mennyt minulta kokonaan ohi! Mitähän tärkeää minä muka silloin olen tehnyt. Onneksi ohjelma on vielä areenassa, ja seuraavaksi se tulee 7.7. Kajaanin runoviikolta.
VastaaPoistaTervetuloa Outi! Minä olen huono radion kuuntelija eli vain autoa ajaessa soi Groove, mutta kirjastossani alkaa olla jo jonkinmoinen runo-osio. Otavalta on ilmestynyt kauan sitten kirja Tätä runoa en unohda, jossa suomalaiset kuuluisuudet paljastavat elämänsä runon.
VastaaPoistaIhanaa runosuvea sinulle!
♥
Voi miten kauniilla sanoilla ylistit runoutta! Minua runot ovat hoitaneet yli vaikeiden hetkien elämässä, tarjonneet lohdutusta, unohdusta ja antaneet voimia.
VastaaPoistaSiispä kiitos vielä sinulle tästä Lumikarpalo blogista!
Beate, ole hyvä.
VastaaPoistaRuno on ystävä, lohtu ja myös unohdus...Se on mitä ikinä keksitkään haluta.
Kiitos.
♥
"Runo on tunnetila. Runo on huuma. Runo ei tunnusta kateutta, ilkeyttä, eikä maiden rajoja. Se ei kysy lupaa, vaan vaeltaa minne haluaa ja tekee pesänsä sydämeen, josta löytää runon mentävän hellän kohdan. Runo on tehty kulkemaan. Sen määrä on vaeltaa sydämestä sydämeen ja kutsua poluilleen ne, joille runo on niin paljon enemmän. Runo on virta ja sen matka on äärettömyys."
VastaaPoistaKiitos tästä. Voin allekirjoittaa täydestä sydämestäni, liikutuksen kyyneliin asti. Sillä runo vapauttaa, antaa virtaa, asuu sydämessä ja sielussani asti ja on aina minun näköiseni. Olen sen sitten kirjoittanut minä itse tai joku aivan muu... :-)
Leena, olet aivan oikeassa, tuota kaikkea runo tekee ja ehkä vieläkin enemmän meidän sitä tajuamatta. Ns. Lomalla on tarkoitus paneutua minulle uuteen runoilijaan....,joka ei taidakaan olla ihan helppo tapaus. Saas nähdä kuinka mun käy;-)
VastaaPoistaOle hyvä♥
Omakin runoilu yhtä hyvää tekevää kuin 10 kilometrin kävely tai alasti uinti yöllä meressä.
Lumoavaa suvea sinulle!
Minulla tulee käytyä tässä blogissasi satunnaisesti Lumi-blogin kautta mutta tajusin tältä lukemalta että asian pitäisi olla toisinpäin. Näitä pieniä tekstinpätkiä saa niin vaivatta alas ja ne ovat niin kauniitakin - kuvineen päivineen!
VastaaPoistaMä odotan aivan hurjalla mielenkiinnolla saada lukevani jotain jos pääset tapaamaan Aila Meriluotoa! Olen itsekin suuri fani - niin vähän kirjailijoita kun olen tähän mennessä ehtinyt vastaavalla intensiteetillä löytääkään. Toivottavasti tapaaminen toteutuu. :)
E-S, tämä onkin paljon rauhallisempi blogi ja vähemmän sanoja. Lumissa on liikaa sanoja. Väsyn siihen välillä itsekin.
VastaaPoistaMeriluodon sijasta sain viimeksi tavata ensin kirjamessuilla tunteja ja sitten viettää koko illan kirjailija Marja-Leena Virtasen seurassa. Hän on kirjoittanut mm. Kirjeitä kiven alle.
Ailan saliin oli niin iso jono, että emme voineet edes yrittää. Olen messuilla vain yhtenä päivänä, mikä hankaloittaa kaikkea. Täältä harjukaupungin saarelta on joskus niin pitkä matka Hesaan...Aina menee vähintäin pari päivää ja silti on koko ajan kiire.
Syksy kaiken näyttää voi...
Kaunista syyskesää sinulle!
♥