Se sykkii
virtaa sisälläni
hakkaa samaan tahtiin rytmin kanssa
ja minä annan sinulle luvan
nosta keveä käteni
paina toinen kämmenesi selkääni
astu kohti ja tunne:
minä vastaan sinulle
vie niin
että luotan tietäen
astunko eteen vaiko taakse
käännätkö
tai käännytkö
ja minä hymyilen
ota tiukka ote
en mene rikki
olen lihaa ja luuta
enkä pelkää
vaikka rintanikin liki painat
ja kun käännät oikean kylkesi minulle
vastaan siihen vasemmallani
minä hyrisen
jätätpä välillemme ilmaa
tai et milliäkään
olipa askel lyhyt,
keinuva taikka pitkä ja hidas
olen taipuisa kanssasi
ja kun nostat jalallasi omani toisaalle
pelaat
saat aina vastaukseni leikkiisi
minä nojaan,
kallistun, käännyt
minä tulen ja menen
minne vaan vietkin
kuuntele:
vereni virtaa, soi
Saanko luvan?
- Birgitta -
kuva Weheartit
torstai 24. toukokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hieno runo! :)
VastaaPoistaNiin minustakin!
VastaaPoista