Kuinka sieluni sitoisin,
sieluasi ettei se koskettaisi?
Miten ohitsesi saattaisin sen,
- muuhun, johonkin?
Piiloon sen kätkisin mieluiten,
paikkaan pimeään, joka ei liikahtaisi,
sisimpäsi kun liikkuu keinuen.
Vaan meitä kahta mi koskettaa,
jousen lailla yhdessä soimaan saa,
kaksi kieltä yhtenä äänenä soi.
Mihin soittimeen meidät liitettiinkään,
kuka taituri pitelee käsissään?
Suloinen laulu oi!
- Rainer Maria Rilke -
Tahto Tahtojen (Like 2004, suomennos Eve Rehn)
kuva Hanne
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunis syvällinen ja herkkä runo. En ollut lukenut. Kiitos tästä
VastaaPoistaAikatherine, ole hyvä. Saattaisit pitää kirjasta Tahto tahtojen, jossa on Rilken runoja edesmenneen ystäväni Even suomentamana.
VastaaPoistaRilkeä on Lumikarpalossa ollut aiemminkin, mutta huomasin eilen, että Liebes-Lied vielä puuttui ja sitten ainakin yksi muu.
Hienosti kuva sopii runoon, ihanaan runoon, jonka olet tuonut esille..
VastaaPoistakaikki mikä kertoo, mikä koskettaa sielua, koskettaa palavsti minua..
Kiitos sinulle.
Hanne, arvasinkin, että runo olisi sinua...Kuvasi palvoo runoa. Vahvat värit.
VastaaPoista♥