keskiviikko 4. tammikuuta 2012

MINUN JUURENI SINUN JUURTESI JOUKOSSA...

Minun juureni sinun juurtesi
joukossa
minun silmäni sinun silmiäsi
mikä henkeä minussa se erkanee ilmaan
mikä maata se muuttuu mullaksi
mikä minussa on elämää se on metsää

sinun ruumistasi minun ruumiini
minä silitän sinun sammaltasi
metsä
syleilyä sinun tuulesi
hyväillen kietoutuvat puittesi oksat
minun ympärilleni
minä silitän sinun sammaltasi
metsä elämän äiti

sinun haavasi parantuvat
metsä
minun vuotavat yhä
älä hylkää minua metsä

minä lennän sinun lintujesi
myötä
sinun kettujesi myötä haen
suojaasi
kasvata polkusi umpeen metsä
niin että en ikinä löydä pois

- Kai Nieminen -
kuva Hanne

12 kommenttia:

  1. Olipa Isopeikkomainen runo tuo Kai Nimisen hengentuote.;D

    Oikein hyvää ja antoisaa loppiaista sinulle, Leena!<3

    VastaaPoista
  2. Aili, laita hyvä kiertämään, niin Isopeikko voi lukea sen sinun blogistasi.

    Kiitos samoin sinulle♥

    VastaaPoista
  3. Metsä vain on. Se on minunkin paikkani, minun metsässä kasvaneen.

    Olihan hienosti runoiltu! Kiitos taas tästä, Leena!

    VastaaPoista
  4. Paula, ja miten Saima Harmaja sanoikaan: 'Metsä mun kirkkoni on...' Metsä auttaa niin moneen...ja meri. Metsä ja meri.

    Tutustun nyt Kai Niemiseen ja hänen uusin on tulossa minulle myös.

    Ole hyvä, Paula!

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Osui ja koski. Metsä on minun sielunmaisemani ja pyhättöni. Kirjastoon etsimään Kai Niemistä, olen hänen runojaan lukenut vain kokoelmista.

    VastaaPoista
  6. Pikkupaju, sama täällä. Minäkin alan nyt uppoutua myös Kai Niemiseen.

    Ole hyvä ja mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  7. kiitos runosta.Niemisen kieli, luontokuva ja rakkauden ja aistillisuuden ilmaisu soittavat ihan erityisiä kieliä mielessäni. Antoisaa ja elämyksellistä vuotta toivottaen. Kristian

    VastaaPoista
  8. Kristian, ole hyvä. Minulle tämä on ensimmäinen runo Kai Niemiseltä, mutta hänen uusin teoksensa on tulossa minulle, joten sitten saamme häntä lisää. Todella kiva kuulla, että häntä odotetaan;-)

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  9. Ehkäpä maailman kaunein runo♥ Osuu aina sieluun, erityisesti viimeinen säkeistö panee melkein itkemään.

    VastaaPoista
  10. Anki, hyvin vaikuttava....Ehkä meidän pitäisi joskus valita Poem TOP10.

    Minulla olisi tämä siellä:

    Suonissani virtaa vahvistavaa verta,
    ettei rakkautesi poismeno tuottaisi tuskaa
    sytytän kynttilän sieluni sopukkaan
    etten kärsisi.
    Rakennan rintaani kodin
    kadonneille suukoillesi
    ja solmin kukista seppeleen,
    jotta muistaisit minut.

    Tengo una curita en las venas
    para gue tu amor no me duela
    si ha de salir,
    prendo una velita en la esguina
    de mi alma para no surfir
    Tengo una casita en el pecho
    si acaso se te pierde un beso
    mordido de abril
    y una coronita de flores
    para gue te acuerdes de mi

    VastaaPoista
  11. Kuin kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää, kuten laulussakin sanotaan. Ihana runo! Kai Nieminen ei olekaan ennestään tuttu.

    VastaaPoista
  12. Anja, minulle tämä on ensimmäinen Kai Nieminen. Nyt hänen uusi kirjansa on tulossa, mutta en muista kuukautta.

    Kaksi puuta yhdessä vaikka sateen ja tuulen pieksäminä on lyyrisempää kuin kaksi vanhaa varista;-)

    Minä pidän myös ja miten ihmeessä Hanne oli juuri silloin tehnyt juuri tämän kuvan...

    VastaaPoista