Käteni tutusti vyötärösi ympärillä kuin silloin joskus.
Syyskuun yö ympärillämme kylmänä vaippana,
vaan ei hätää:
Lämmitämme toisiamme.
Vesi on märkää ja mustaa,
eikä hellyyttä kukaan enää pelkää,
vaan kosken lämpimin, hellin huulin sinua poskeen.
Viimeiset sanat, katse, tuoksu...
Minä lähden, mutta palaan
ja kerran vielä: 'hei ja 'hei'.
Ja siinä sinä seisot kuin olet aina seisonut:
odottamassa minua.
Missään ei koske.
Ei satu ollenkaan.
Näin on hyvä.
- Leena Lumi -
kuva Minttuli
Kaunista, kaunista. Huokaan ja luen runoa yhä uudelleen..
VastaaPoistaJätti haikean liikutuksen, lämmön ja kiintymyksen tuntoihin.
Kiitos Leena!
Ihana tunnelma..
VastaaPoistaTuli mieleen nostalgiset ajatukset,
muistot menneisyydestä, joka ei palaa mutta säilyy elävänä..
ihana runo!
Hannah, ole hyvä lämpimästi ja kiitos!
VastaaPoista♥
Hanne, kiitos. Tämä on myös joskus koettua.
♥
Ihanaa kun ei koske..;)
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua sinulle, Leena IhaNainen<3
Aili, ei silleen, ei silleen...;-)
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle, Aili!
Koetun kautta kauneus on tullut <3 Kiitos!
VastaaPoistaLeena, juuri niin, juuri niin...
VastaaPoistaMinusta oli mukava löytää blogisi, josta sain heti jotain. Ole hyvä.
♥
Hellyyttä, lämpöä ja tunnelmaa henkivä tuokio.
VastaaPoistaTällaisia hetkiä on ihana elää.
Unelma, pyrkikäämme näihin tuokioihin. Miten usein aika tuntuukaan karkaavan ja tuokio on ohi ennen kuin se on tullutkaan.
VastaaPoista♥
Tervehdys! Löysin toisesta blogistasi tännekin ja huomaan että tykännet runoistakin... Haluaisin vinkata että jos kiinnostaa osallistua tuntemattomamman runoilijan kirjan arvontaan, niin blogissani sellainen löytyy. Tervetuloa kurkkaamaan. :)
VastaaPoistaTykkäsin tekemäsi runon kulusta, loppupään ilmaisun pienentymisestä. Tunnelma oli lempeä!
E-S, huomenta! Runot ovat ominta minua, siksi ehkä halusinkin ne aivan omaan blogiinsa, vaika
VastaaPoistaka toki yritän pitää kirjabloginikin lukijoita runojen imussa.
Toki tulen, odota, että juon ensin suklaakahvini (sitä Robertsin taivaallista...) sekä luen Hesarin.
Well...tämä on suurta hellyyttä ja myös antautumista mahdollisuuksien pienentyéssä. Miten sinä tuon osasitkaan analylysoida! Minä olén huono arvotelemaan runoja, ehkä siksi, että minulle ne ovat aina tunnetila. Olen kyllä yrittänyt...
hienoa! upeita kohtia! erityisesti tuo "vesi on märkää ja mustaa, hellyyttä kukaan enää pelkää" on mahtava kohta!!!!! :D :D
VastaaPoistaAkiss, kiitos sinä!
VastaaPoistaTaidan nyt laittaa palkkiini Leena Lumiin kohdan 'Tähän tulevat Leena Lumin runot.'
Sinä olit tänään se, joka poisti epäröinnin, josta taas Tabermannin mietelmä puhui.