pimeässä on
ihmisen vaellus
aina hän lepattaa
valoa kohti ja
kärventää siipensä
sokaistuneena
julma aurinkomme
polttavassa rakkaudessaan
lumoaa ja kiehtoo
eksynyttä
***
Aina se livahtaa
käsistä
hetkessä ohitse
olit juuri tavoittamaisillasi
sen ohikiitävän
pysähtymättömän
ikuisuuden
silmänräpäyksen
aavistuksen verran jo
sormesi hipaisivat
sitä
- tavoittamatonta.
- Aili Nupponen -
kuva Petriina
Kiitos sinulle, Leena Lumi<3
VastaaPoistaKuva on nasta!
Aili, ole hyvä ja ilo on minun. TUNNIN meidän raati valitsi tähän runosikermään kuvaa;-) Onkohan kaksi sikermä vai duo...
VastaaPoistaVoikukkaakin on tulossa, mutta ei tänään.
Mukavaa viikonloppua, Aili!