runoissani on vähemmän toukokuun päiviä
vähemmän syreeneitä
eivätkä kylän kadut enää haukottele
orvokin tuoksusta päihtyneinä
vähemmän on lunta, tuulta ja merta
niin kuin kaikki vuodenajat
menisivät yhdessä ohi
myös runoni muuttuu paljaaksi, harmaantuu
nyt kun en enää rakasta sinua
en rakasta edes lapsuuttani
vaikka niin hyvä olisi piiloutua siihen
juosta kesästä kesään
poppelipuulta poppelipuulle
jotta voisin näyttää sinut
kirkossa leikkivälle pikkutytölle
niin pienelle
että hän melkein hukkui
vastapuituun viljaan
nyt kun en enää rakasta sinua
kiinni puristetut leuat
sulkeutuvat lapsen nyyhkytyksen ympärille
lapsen haavoilla kahdenkymmenen vuoden kultapöly
isoäidin petuniat ovat orpoja
ja vaikka japanilaiset kanat
asettuvat yöksi hapankirsikkapuun oksalle
en piittaa edes niistä
tahmeita, haaveksivia päiviä pääksytysten
minulla ei ole enää mitään tekemistä
minua ei enäää jännitä en pidä kiirettä
en enää asetu raekuuroon taputtamaan käsiä
maassa on nyt yksi noita vähemmän
yksi haltijatar vähemmän
linnut lentävät kauas minun luotani
en passita niitä enää sinun luoksesi
nyt kun en enää rakasta sinua
en halua kirjoittaa runoja
haluan keksiä uusia sanoja
uusia vuodenaikoja, uusia kukkia, uusia jokia
haluan antaa uudet nimet kaikille
sillä entiset tekevät kipeää
nyt kun en enää rakasta sinua
maanosa jossa olin elänyt sinun kanssasi
uhkaa minua alati
niin kuin tulivuori valmiina purkautumaan
maanosa jossa en ole tarvinnut muiden kesää
muiden leipää, muiden kädenlyöntejä
maanosa, jossa olin askeetti otsasi valossa.
- Erzsébet Tóth -
Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
Upea runo, ilmaisuvoimainen ja koskettava... Kiitos!
VastaaPoistaMustikkatyttö, minäkin pidän - kovasti.
VastaaPoistaTämä Tóthin runokirja on nidottu ja ohut, mutta ei 'ohut'. Voisit vaikka hankkia suvilukemiseksi, sillä minähän valitsen näitä runoja subjektiivisesti ja se sinun omin voisi olla vieläkin vaikuttavampi. Tai lainaa kirjastosta.
Ihan mielettömän ihana, vaikuttava,
VastaaPoistaniin elävä ja elämässä..
huh, kuinka joku osaa ilmaista noin arkisen pyhästi..
kiitos leena..
Tuon runon haluaisin lausua, fyysisesti!
Niin ja Leena..
VastaaPoistasain luettua "Tyrskyt",
yhtä hitaasti kuin tänään keräsin litran melkein valmiita mustikoita,
hyttysten kanssa ja tuulen seurana.
Oi, tykkäsin tosi paljon..
Tuo kieli, tuo tarina, luonnon linnut ja majakat!
Kiitos, tätäkään, en olisi löytänyt ilman sinua.
olet antanut niin paljon!!Iso halaus ♥
Ohutta ei ollenkaan,
VastaaPoistavain täyteläisen notkeaa.
Karpaloisen kirpeää,
kasän maku mukanaan,
itkun ääni kaikunaan...
Sielunsisko suruissaan.
Mistä aina löydätkin näin ihania runoja! Henkeä haukoin sitä lukiessani, niin vahvoja tunnekuvia runo luo! Valtavasti pidän runosta, jonka säkeet elämästä rakkauden päättymisen jälkeen ovat paljon sanovia, aitoja tunteita ilmaisevia. Tältä se varmasti tuntuu, osaisipa vain itsekin näin runoa punoa.
VastaaPoistaKiitos runosta, Leena. Nautiskelen tästä vielä uudelleen.
Hanne, voin kuvitella, että ilmaiset runot fyysisesti. Minäkin voisin...
VastaaPoistaKiitos että kommentoit Tyrskyihin, minä vastasin sinulle jo.
Tyrskyt on kirja sinulle ja minulle.
Tämä runokirja on tehty ihan sinulle!!!!
Otin ihan sinun takiasi Liehun uutuuden, en muista missä kuussa ilmestyy. Ehkä minäkin sytyn hänelle.
Katso kohta Leena Lumiin...Kiitos siitä♥
Mustikkatyttö, juuri niin, juuri niin ja jonkun maku on rodukas, toisen hedelmäinen tai kirpeä ja jossain on pitkä jälkimaku ja toinen ohittaa ilman sitä.
VastaaPoistaKatso kohta Leena Lumiin. Jotian ihan Sinulle!
Anja, se on intuitio! Vaellan nyt etsien unkarilaisia runoja...
VastaaPoistaLaitan tästä myöhemmin lisää, mutta ei voi samaa peräkkäin eli sitten taas välillä muuta.
Kiva, että olet runon viemä!