sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Panen sanani pimeän alasimelle ja lyön päälle...

Panen sanani pimeän alasimelle
ja lyön päälle tähdellä
kovalla kuin sinun silmäsi, kauneus.
Tällä iskulla leimahtavat linnut unestaan.
Pudota varjosi niin minä pudotan omani.
Selkeyden taivasalla häviää sana
käsittämättömiin
niin kuin pilvi puuhun
tai rakkaus sinuun kadonnut.

- Bo Carpelan -
Elämä jota elät - Valitut runot 1946-1983 (Otava 1983, suomennos Tuomas Anhava)
kuva RunoTalo

2 kommenttia:

  1. Jotain kovaa ja maskuliinista, ei auennut minulle siten kuin halusin tuntea. Unikko sopii runoon kuin isku alasimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, no ei tämä kokoelma oikein auennut minullekaan, mutta tilauskessa on yksi kehuttu. Oli vaikea keksiä tähän kuvaa, mutta sitten R. valitis tuon vahvan Runotalon unikon.

      Poista