keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Sinä istut siinä ja...

Sinä istut siinä ja ompelet.
On lähelläs ikkuna avoin.
Sen takana vaiheemme entiset
ja raskaat monella tavoin.

 Syvä rauha yllä on maiseman,
tien yli käy sumujen sillat.
Minä suljen varoen ikkunan,
- Rakas, vielä on hallaiset illat.

 - Oiva Paloheimo -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Iines
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. sirkkis7. toukokuuta 2014 klo 16.48

    Kiitos , tämä oli kuin minulle sanottu. Vain se ero jotta sängyssä toistaisesti ja haikeuden kyynel silmäkulmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi7. toukokuuta 2014 klo 16.57

      Sirkkis, oi...♥

      Aloitin Paloheimolla koko runoblogini, mutta en silloin tiennyt, että tämä on Paloheimoa http://lumikarpalo.blogspot.fi/2013/01/oli-kerranmuistatko-viela.html

      Tietävä lukijani kertoi minulle ja sitten siirsinkin runon 'ylemmäs', vaikka se oli ihan oikeesti eka runo ja ja olen kantanut sitä mukana teinitytöstä lähtien.

      Toivon sinulle parempaa ♥

      Poista
  2. Minttuli7. toukokuuta 2014 klo 18.24

    Niin kaunis surumielinen runo, kuva sopii siihen täydellisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi7. toukokuuta 2014 klo 19.50

      Minttuli, eikö vain. Heti kun näin Iineksellä tämän peipposen tuolla ihanalla tummalla taustalla, olin myyty.

      ♥

      Poista
  3. Hannah8. toukokuuta 2014 klo 10.34

    Voi miten kaunis. Kiitos tästä Leena, kosketti syvältä. Poimin samantien talteen. ♥

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)