kunnes soluni laskeutuvat.
Tupruan kuin lumi, asennosta toiseen.
Tuuli tulee pohjoisesta, nietostaa silmäripsiisi,
älä liikahda
tai saamme äkkiä heinäkuun
emme kestä kaleidoskooppia
ennen kuin opimme välinpitämättömyyden
rakkauden puhtaan vuodenajan.
- Aila Meriluoto -
Varokaa putoilevia enkeleitä (WSOY 1977)
kuva Anne
Kaunis runo ja kuva ♥
VastaaPoistaSeijastiina, kiitos♥
PoistaKaunis runo ja kuvassa lepää ihana seesteisyys.
VastaaPoistaKatja, kiitos♥
PoistaAila Meriluodon monesta runosta minäkin pidän ja tämä sopi tähän päivään kuin kaivattu ajatus ♥
VastaaPoistaSirkkis, kiva kuulla. Ailan minun mielestä parhaimmat ovat jo tässä blogissa olleet kauan, mutta nyt löysin näitä minulle oudompia. Taitaa olla seuraavakin Meriluotoa;)
PoistaOle hyvä♥