Kosmoksen runot voivat olla vain kuiskauksia.
Kukaan ei vältä tähteään; sitä on pakko seurata.
Avioliitossa jokainen on aina vastaparinsa arvoinen.
Se, joka ei vielä itse ole lempeä, kaipaa lempeyden voittoa voimakkaammin - niin kuin asiaa, jonka voitosta hän on epävarma ja jolla on monta vihollista hänessä itsessään.
Nerokkain on taipuisin ja taipumattomin.
Kaiken sairaan ympärille kuu kutoo verkoaan, kunes täysikuu tulee ja noutaa sen jonain kauniina yönä.
Todella syrjäytyneitä ja vajonneita ovat vain alhaisesti toimineet ihmiset.
Ei ole välttämätöntä rukoilla; voi katsoa tähtiä ja tuntea halua vajota maahan sanattomaan palvontaan.
- Edith Södergran -
Edith Södergran - Kaikkiin neljään tuuleen (Into 2013, suomennos Hilja Mörsäri)
Odotan innolla, että saan tämän kirjan käsiini! Mutta kirjoitan jo nyt tästä muutaman ylös muistikirjaani. Tuo viimeinen, jonka olet tummentanut ja laitoit jo tuonne Lumin puolelelle kirjaa esitellessäsi: oi ja ah ja!!!
VastaaPoistaSanna, tämä pieni kirjanen on helmi, johon ihastut.
PoistaMinäkin olen kirjoittanut nämä muistikirjaani ja tuota tähtilausetta maahan vajoamisineen kuljetan mukanani seinäkalenterini sivulla kuukaudesta kuukauteen, vuodesta vuoteen...Ehkä se vielä hakataan kiveeni, jos sellainen tulee...
♥
Todella ihania aforismeja Edithiltä. Lauseet niin tosia ja kauas näkeviä.
VastaaPoistaBirgitta, hankippa tämä kirja. Nidottu ja ohut eli voit saada helmen edullisesti. Tästä sitä sitten voi ammentaa heikkona hetkenä.
Poista♥