siksi leikkasin ne puutarhassa;
halusin asettaa kesän viimeiset
aarteet sinun pöydällesi,
niin että suuret, hehkuvat kynttelikköpäät
voisivat valaista meidän
vuosiamme ja pyöveliöitämme,
kun nukkainen pikku perhonen
ja viluinen leppäkerttu
suristen lentävät sinun huoneeseesi.
Ulkona, rautaruhotaivaan alla,
heinäsirkka jo turhaan virittelee
pahaenteisiä soolosonaattejaan: jokainen päivä,
jokainen tunti on meitä vastaan.
Poppelipuun vihreä hurmiotorni kaatuu
kumoon, mutta sinä et ole yksin,
minä, laulava täysikuu, odotan ikkunassasi.
- József Tornai -
Valolierion alla (WSOY 2000, suomentaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Minttuli
Ihanan surumielinen runo ♥
VastaaPoistaMinttuli, eikö vain. Olen huomannut pitäväni unkarilaisesta runoudesta, mutta ensin se piti löytää kuin vahingossa.
Poista♥
Aivan ihana runo ♥
VastaaPoistaJännittävää eilen täydenkuun aikaan lenkillä.
Komeasti paistoi.
Seijastiina, eikö vain.
PoistaToivottavasti kamera oli mukana;)
♥
Runo ja kuva laulavat ihan yhdessä. suloisen kaipuun sanoja
VastaaPoistaKaisu Marjatta, joskus just yhteen ja toisinaan ei sitten millään;) Kiitos.
PoistaSinulle: ♥
PoistaKiitos, Leena-IhaNainen!
VastaaPoista♥
Ole hyvä, Aili-IhaNainen!
Poista♥
Sinulle myös runo tai aforismi kuusta. "Yksinäni pimeässä avarassa valvon, ani harvat rakastuvat tähän valohon,unohdettu rhkä ja sydänmeren kalvon,
VastaaPoistamutta minun valoni toisen valo on"
Pepita, kiitos♥ Kenen?
Poista