Seison tuulessa ja paimennan avointa ikkunaa
mihin pois lähelle hukkui katse
Joku nukkuu ja kaiken liike on lepo
Kun tuuli ei ole tässä käy mehiläisen tai etäisen lumimyrskyn ääni
päiviä täällä alan unohtaa mitä pyytäisin
kaiken hän jätti jälkeensä
tämän illan minut
ja lumiset päivät ja kesät ja syksyt.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Anne
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jotenkin tuskallisen samastuttava nyt... Kiitos kauniista runosta♥
VastaaPoistaSokerikeiju, sellaista elämä on...samaistumista runojen suruun, kaihoon, iloon...Toisinaan liian tuskallista, mutta ajan meri huuhtoo joskus kaiken surun pois.
Poista