Meihin annettu

Sukelluksissa täällä, aikuisuudessamme,
aivojen vanhoissa mielteissä, paljon käytetyissä,
hermoratojen valmiissa verkostossa,
täällä
raudanharmaassa meressä joulukuun
lapsi on meille annettu
suora ja kirkas sielu kuin säde
vedenpintaan nouseva
jotta se periskooppina näyttäisi
          katso: todellisuus
          yksinkertainen ja selvä kuin kynttilä tummassa
                                                          havussa,
          tähti mustalla taivaalla,
          turvallinen pimeys enkelin silmiä täynnä.
          kujeellinen pimeys: äläpäs huolehdi,
          pahat unet ovat unia ja maailma koti, tuttu

lapsi on meille annettu.

Syvä hidas musiikki, juhlaa varten luotu:
yksitellen piirtyvät iltaan valkeat puut,
kokonuotit, pitkään soivat.
Lähin lumisin kuusi, ääriviivaton melkein
aamuinen kanto pisteenä vierellään.
ylivenynyt sävel, lapsuudesta tuttu
jää tajuntaan ohi muitten.

Vaan nyt verkkaan taivas herää,
majesteettinen musta akordi enkelin soittimesta,
sanantuojan jolla ei sanaa enää,
hahmoa ei, vain viittaus:

                                            ja syvimpänä soi
äänetön itse, paljas merkitys,
annettu meihin.

- Aila Meriluoto -
Portaat (WSOY 1961)
kuva Hanne