ANTAUTUNUT JO ETUKÄTEEN

Makaan maassa pitkin pituuttani.
Seuraan katossa kulkevia valon säteitä.
Tunnen pehmeän karvan allani ja
pyörivän levyn aallot korvissani.


Anelen mielessäni,
hiukan kiemurtelen nahoissani.
Enkä haluaisi muuta,
kuin olla ja katsella sinua.

Joten venyttelen voipunutta raajaani
seuraan hetken sen pitkää kaarta,
siroa olemusta
ja sitten siirrän katseeni.
Minä katson pitkään,
niin pitkään,
että tunnet sen niskassasi...

Jos pyydän ääneen,
saanko sitä mitä pyydän?


Olisitko minulle pelastus
vai odottava hirttoköysi?


En halua sieluasi.
Haluan aikaasi.
Haluan silmäsi,
katsoa ja kuunnella käsiesi liikkeitä.
En halua omistaa
haluan vain jotain enemmän.

Ja minä kerjään
mielessäni.


Rapsuta mua.

- Birgitta -