Jäiden soitto...hän sanoi miltei kuiskaten. Pian tulee kevät ja jäät
lähtevät. Silloin minä menen rannalle, kuljen siellä ja kuuntelen jäiden soittoa.
Se vetää minua puoleensa, se on niin lumoavan kaunista ja samalla niin
kylmäävää, että se miltei kammottaa.
Kaikkialla veden alla ja päällä liikkuu hileistä jäätä, ja se alkaa soida...
- Laila Hietamies -
Jäiden soitto
kuva Sarppu
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jäiden lähtö on ihanaa katsottavaa ja joskus jäiden soitto on helisevää ritinää, kun kiteiset jäät työntyvät rantakalliolle. Joka kevät aina vähän erilaista.
VastaaPoistaMinäkin kävelen rantaan harva se aamu. Odotan sitä hetkeä...jääurkuja.
VastaaPoistaMukavaa kevään odotusta sinulle!
Jäiden soitto pitää itse kokea, sitten sen vasta tietää, miten ihanaa musiikkia se on. Harmi, että en ihan joka kevät osu mökkiniemeen juuri siihet hetkeen, mutta ne kerrat, jolloin olen soiton kokenut, ovat tehneet lähtemättömän fiiliksen.
VastaaPoistaKuin kristallikruunun kristalleja helisisi monin sävelsävyin.
Anja, juuri niin, kuin kristalleja...mollissa.
VastaaPoistaOlen tainnut joskus kuulla tuon soiton;))
VastaaPoistaTakuulla olet! Runosielut löytävät näitä elämyksiä...
VastaaPoista