skip to main |
skip to sidebar
'Muistatko?', kuiskaat läpi vuosikymmenten.
Käteni tutusti vyötärösi ympärillä kuin silloin joskus.
Syyskuun yö ympärillämme kylmänä vaippana,
vaan ei hätää:
Lämmitämme toisiamme.
Vesi on märkää ja mustaa,
eikä hellyyttä kukaan enää pelkää,
vaan kosken lämpimin, hellin huulin sinua poskeen.
Viimeiset sanat, katse, tuoksu...
Minä lähden, mutta palaan
ja kerran vielä: 'hei ja 'hei'.
Ja siinä sinä seisot kuin olet aina seisonut:
odottamassa minua.
Missään ei koske.
Ei satu ollenkaan.
Näin on hyvä.
- Leena Lumi -
kuva Minttuli
Sinä syksynä siinä portilla
silmissä nenä posket huulet.
Kuka niin katsoi ketä?
Sunnuntaisalaisuus tämä katu auringonvirrassa.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Petriina
Sinä särjit sydämeni kerran.
Koska rakastan sinua,
annan sinulle mahdollisuuden
särkeä se uudelleen.
- Heli Vilmi -
Hiljaisia tuulia (Books on Demand 2011)
kuva Heli Vilmi
Valkoiset lakanat,
jonkun kauan sitten ompelemat pitsit.
Kauniit.
Avoin ikkuna,
keveän, niin valkoisen hetken suoma
rauha kosketti silloin.
Muistin.
Hiljainen sydän,
kykenevä vain muistoihin.
Täysi tuskaa siitä, mitä oli,
mitä enää ei ole.
Kyyneleet.
- Heli Vilmi -
Hiljaisia tuulia (Books on Demand 2011)
kuva Heli Vilmi
Saisinpa nähdä villiä unta
viehkosta miehestä
silmät kuin revontulet
hiukset kuin Mooseksen palava pensas
parta kuin viettelevä poutapilvi
miten palavalla halulla
häntä harrastaisin auringon tulipallon
piiloutuessa horisontin taakse.
Alkuräjähdyksen voimaa ei vähäisempi!
***
Ei, ei kiitos minulle
härkätaistelijoita
viitanliehuttajia
palopuhujia
eikä myöskään sovinistisikoja tai
machomiehiä!
Minä tarvitsen ainoastaan
sylissäpitäjän lämpimän
isähahmon
ystävän, veljen, puolustajan ja
maailman parhaan rakastajan.
Mikä lienee hänen nykyosoitteensa?
Tuntuu aina muuttavan asunnosta toiseen.
Koskaan milloinkaan en
häntä tavoita.
Aina hän vetää minua
katalasti huulesta.
***
Unessaan oli nainen
tavannut mustan miehen,
vahvan pitkän rennon
partaisen mustan miehen.
Mies meni naisen syliin
sen helmisimpukkaa etsimään
yksityistä ilojen porttia
omaa paratiisisaartaan.
Mies meni portista sisälle
ratsasti vinhaa vauhtia
ratsu raskaasti vaahdoten.
Vaahtopisarat joella
onnen antoivat molemmille.
Nainen oli vauhkona ilosta
huutanut mustaa miestä!
Herännyt huutoonsa...
Joka päivä ei lintu laula,
ei mustapartainen mies.
- Aili Nupponen -
Elämänpelto (1991)
