sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

KESÄ JATKUU. KESÄ.

Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivettunut omenapuu.
Reppu naulassa, ovenpielessä,
siinä linnnpesä.
Kun olen kuollut,
kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

- Lauri Viita -

(Osa Viidan runoelmasta Onni, joka ilmestyi kirjallisuuslehti Parnassossa sattumalta samana päivänä kun kirjailija kuoli.)

7 kommenttia:

  1. Tässä on väkevästi piirrettynä se,
    mitä ihmisestä yleensä jää, nurmettunut pihapolku.
    Lauri Viidasta jäi enemmän.

    VastaaPoista
  2. Unelma, juuri niin ja "ihmisen elämä on kuin ruoho, kun tuuli pyyhkii sen ylitse..."

    Viidasta oli moneksi. Seuraava viidan runo tulee 29.7., jolloin tulee kuluneeksi 10 vuotta isäni kuolemasta. Sekin kesä oli sietämättömän kuuma, mutta olimme osan siitä mökillä meren rannalla, mikä hiukan auttoi meitä, mutta ei isää.

    VastaaPoista
  3. Ihmiset kuolevat, mutta sanat - ja runot - jatkavat elämäänsä meidän jälkeemme!

    Hieno päivä tänäänkin, mutta ei liian kuuma. Leppoisia päiviä sinulle Leena tv. Aili-mummo :))))

    VastaaPoista
  4. Aili-mummo, kuolema on osa elämää ja varmaan monet sen niin hyväksyvätkin. Minulle oli vain täysin outoa isän kuolemassa se, miten paljon pitää kärsiä ihmisen tuskia ennen lähtöä. Ja juuri ihmisen, joka ei eläissään tehnyt pahaa kärpäsellekään. Hän oli täydellisen hyvä, kuten oli myös äitinsä Amanda.

    Tänään onkin helpompi päivä. Saatoin jopa olla valittamatta miehelleni, joka rakastaa suvea ja hellettä. Tulimme juuri uimasta ja olo on auvoinen. Suorastaan täydellinen. Toivon sinulle myös auvoista oloa ja rentoa mieltä♥

    VastaaPoista
  5. Tämä Viidan runo on tuttu ja puhutteleva. Jääkö minustakin jäljelle reppu ovenpielessä ja siinä linnunpesä? Toivottavasti!

    VastaaPoista
  6. Anja, miten suloista jäädä linnunpesäksi!

    VastaaPoista
  7. Miten lohdullista tietää:Minun kuolemani ei mitään muuta: Kesä jatkuu, kesä.

    VastaaPoista