SINULLE

Sa sytytit mun ja sammutit mun,
alat aukaisit aarnion salatun,
veit liekistä tummahan hiileen,
teit tulesta panssarin viileen.
Olen luomasi sun, olen omasi sun:
jääneito kraatterin sammutetun.


- L Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Hanne

TÄHTIPOLKUJA

Isä rakas, kaikki taivaan tähdet sinä!

Siinä se seisoi kuin lapsen parku tai lokin viiltohuuto.

Saattoväki laski jo seppeleitään,
odotti pitopöydän antimia:
satakuntalaisen runsaita.

Sisko itki.

Minä hymyilin raskaana tiedosta:
Hän on tähtenä taivaani yllä.

- Leena Lumi -

VEDEN OPPII JANOSTA JA MAAN...

Veden oppii janosta
ja maan merenkäynnistä,
liidon kivusta,
rauhan pistinraudasta,
rakkauden haudasta,
linnut lumesta.

Water, is taught by thirst.
Land - by the Oceans passed.
Transport - by throe -
Peace - by its battles told -
Love, by Memorial Mold -
Birds, by the Snow.

Rakkaimmat kasvot kiharoiden keskellä
kuin kukat multapenkissä,
kätensä valkeampi valasöljyä,
kun se ravitsee pyhää liekkiä,
kielensä vaelteli vielä hellemmin
kuin lehvistössä sävelmä.
Kun kuulee siitä, saattaa sitä epäillä.
Kun kokee sen, on pakko uskoa.

Her face was in a bed of hair,
Like flowers in a plot -
Her hand was whiter than the sperm
That feeds the sacred light.
Her tongue more tender than the tune
That totters in the leaves -
Who hears may be incredulous,
Who witnesses, believes.

Se on paratiisi, että voi valita:
ottaa ensin omakseen,
sitten, Aadamista viis,
koko Eeden perua.

Paradise is of the option.
Whosoever will
Own in Eden notwithstanding
Adam and Repeal.

- Emily Dickinson -
The Complite Poems of Emily Dickinson
suomennos Merja Virolainen (Golgatan kuningatar, Tammi 2004)
kuvat Runotalo

TUNTEIDEMME JÄÄKAUSI ON UURTANUT...

Tunteidemme jääkausi
on uurtanut vakoja kasvoillemme,
murentanut unelmia soraksi
ja hionut toisia ihonsileiksi,
saanut vedet silmistämme virtaamaan kahtaalle
ja nostanut väistyessään niiden rannoille
kaipauksen sinisen kukan.

- Mikko Kilpi -
Hellyydestä (WSOY 1972)

PAPINKAULUS VIHKI JA HARAKANKELLO...

Papinkaulus vihki
ja harakankello soitti
ja pääskysen siivenkärki
kirjoitti merkinnän veteen
ja se sama niitty sai olla
häävuoteenakin.

Ja koko kesäisen päivän
ne kestävät avioliitot
jotka aina muistetaan.

- Mikko Kilpi -
Hellyydestä (WSOY 1972)

VIIMEISEKSI SANAKSI...

Viimeiseksi sanaksi
on suudelma
paras.

- Tommy Tabermann -

KESÄ JATKUU. KESÄ.

Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivettunut omenapuu.
Reppu naulassa, ovenpielessä,
siinä linnnpesä.
Kun olen kuollut,
kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

- Lauri Viita -

(Osa Viidan runoelmasta Onni, joka ilmestyi kirjallisuuslehti Parnassossa sattumalta samana päivänä kun kirjailija kuoli.)

JOTA KUKAAN NAINEN EI OLE RAKASTANUT

Istut sängynlaidalla jumalpatsas
riisut vaatteesi kuinka kaunis olet
lumi tuoksuu/ kuutamo/ jääveistos/
et katso minuun kuinka julma voit olla
kuinka kylmä sileä voi olla iho
jota kukaan nainen ei ole rakastanut, aivan

kiveä, pimeä.

Lukittaudut käymälään, runkkaat musta miehenkuva
selkäsi takana, se jättää sinuun merkin, kuoleman lipaisun.
Tuhlaat selkäydinnestettäsi vessanseinille, ansaitsisit
kauniimpaa: kuuman makkaran ja karusellikyydit, äidin
käden puristamassa kättäsi kummitusjunassa, pelkäämässä
kanssasi. Lavuaarissa mätänee Medusan kieli.

- Heli Slunga -
Varjomadonna (Minerva 2009)

YÖSUKELLUS

Pikapano, pikalaina, pikaruoka, pikakaikki.

Mitä millään on väliä, kun jäljellä on yösukellus:

Sukeltaa alasti meren suolaiseen syliin,
nousta pintaan henkeä haukkoen,
uida ohitse hopeaisten tyrnipensaiden,
ohittaa haahkan kevyt hyväily,
sukeltaa uudestaan syvemmälle, syvemmälle,
meren mustaan, märkään syliin,
nousta ylös juuri ennen hukkumista ja
sitten vain kellua tiiran huudon kannattelemana.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

RUUSUT

Puhkee suuret tuliruusut
taivahalla.
Kukkii pienet lumiruusut
pilven alla.

Ajatusten aarniliekit
räiskyy, palaa.
Sydämessä kuolon kukat
aukee salaa.

- L.Onerva -
Liekkisydän (Tammi  2010)

NOTTURNO

Ah yöhyt hellä, joka lempeydellä
maan huolit huntuus iankaikkiseen,
näin maata suo maailman sydämellä
sa lapses, unelmiinsa uupuneen,
kuin sallit, ett' on tupa tähtösellä
ja laineell' liikkuvalla linna veen,
myös piha pitkä ilman pilvyellä
tai talo nousta taivaan autereen;
tyyssija heillä tyyni on, - mut kellä
on rauha riutuvalla rakkauteen?

Ah, armas, kuule, kuink' yön sykkehellä
on niinkuin kaiku kaukokanteleen,
kuink' alkaa hiljaksensa helkähdellä
kuin jää yks-öinen ääneen hopeiseen!
Syyskylmät saapuu, suo mun lämmitellä,
en muuten kestä uuteen keväimeen,
suo sydänlämpöäs mun lähennellä,
mun tuta riemu rinnan syttyneen,
kun kaikki sammuu, katoaa, - mut kellä
on helkatulta arkeen ainaiseen?

- Eino Leino -
Yli laaksojen, laulupuiden (Karisto 2002)
kuva Tuure Niemi

TOMMY TABERMANN 3.12.1947 - 1.7.2010

Sinun hoivaavien reisiesi kyydissä
ylösnousemuksen mysteeri
saa luonnollisen selityksensä

- Tommy Tabermann -

kuva Otava

RAKASTUNUT

Hän seisoo silmäluomilllani,
hänen hiuksensa ovat hiuksissani,
hänellä on käsieni muoto,
hänellä on silmäini väri,
varjooni on hän uponnut,
kuin kivi taivaaseen.

Hänen silmänsä ovat avoinna aina
eikä hän salli minun nukkua.
Hänen unensa täydessä päivänvalossa
saa auringon muuttumaan huuruksi;
minut nauramaan, itkemään ja nauramaan se saa,
puhumaan ilman mitään sanottavaa.

- Paul Eluard -
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)
suomennos Aale Tynni