ja yö tulee kaikkialla vastaan
kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat.
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessäni laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Niin nähdään
liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
maailmasta poistuttuaan voi jättää.
- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Mauri Leivo
Todellista ja silti epäily estää tunnustamasta. kokemuksellista tekstiä. Minä tykkään Rakel Liehu'sta
VastaaPoistaSirkkis, kokemuksellista, sanon minäkin. Mitä enemmän Liehua lukee, sen enemmän hänestä pitää.
Poista♥
Olen samaa mieltä, häneen tutustuu vain lukemalla.
PoistaSirkkis, näin on: Olen lämmennyt Liehulle hitaasti, mutta varmasti, en siten kuin Ahmatovalle, josta sytyin tuleen heti.
Poista♥
Tämä nyt osui johonkin oikein sopivaan kohtaan minussa. Mulla on ollut totaalisen ***viikko. (mulla on ollut niin ***viikko, että olen tajunnut, että mulla on ihan *** elämä). Ja ihan kaikki on lähinnä raivostuttanut, ärsyttänyt tai itkettänyt, silleen negatiivisella ja huonolla tavalla. Tämä taas raivostutti, ihastutti ja itketti silleen hyvällä tavalla.
VastaaPoista(Ei viikko, eikä elämäkään, ihan nyt totaalisen surkea ole ollut. Esim. rokkikonsertti viikolla oli erinomainen. Harmi ettei sellasia keikkoja ole joka illalle tarjolla, nyt olis tarve.)
Sanna, kerro minulle, kuka voi olla onnellinen Suomen huhtikuussa. Miten Hellaakoski sen sanoikaan: "Ei ankeampaa tuttavaa kuin hajoava huhtikuu..." http://lumikarpalo.blogspot.fi/2011/04/ei-ankeampaa-tuttavaa-kuin-hajoava.html
PoistaTeen puutarhassa niin paljon tunteja, että illalla kaadun huhtikuusta mitään tietämättä voipuneena syvään uneen.
Sulla oli sentään rock, mulla ei sitäkään. Huhtikuu herättää minussa pahimman, syksy parhaimman.
Tässä tekstissä on taikaa. Sen lukee aina uudelleen ja uudelleen ja kerta kerralta se on antavampi. Elämän lohtu kuukausista julmimmassa...
<3
Musta tuntuu, että lähes kaikki hihkuu: Kevätkevätkevät! Voi olla, että heille mä olen huhtikuuta ankeampi tuttava.;)
PoistaLaita rock raikumaan levyiltä (tms.)!:) (Nyt mun täytyisi miettiä, miten mä korvaan puutarhailun..;))
<3
Sanna, niinhän kaikki tekevätkin! Minä olen erilainen - tässäkin...
PoistaKuuntelen Adelea, josta saan poweria. Nyt ei voi mitään nyyhkyjä...Siinäpä se, kun siinä saavat kuntoilua sekä mieli että kroppa.
<3
Voi Leena, kiitos taas. Teksti on hyvä, mutta kuten arvaat, kuva on aivan huima. Ja sen kautta tutustuin myös kuvaajan sivuihin, aivan ihania kuvia. Tästä lähtien luen ja katson niitä varmasti. Kiitos, kiitos! Miten ihmeessä en ole tullut edes ajatelleeksi, että tietenkin on myös luontoblogeja. Tämä on epäilemättä yksi parhaista.
VastaaPoistaRaili, ole hyvä. Ihan sinulle tämä on. Sain Maurilta tähän luvan josta kiitän. Muistathan sen hänen kirjansa Kuikka alkulintu. Luontoblogit ovat kuin vitamiinia: Niitä ilman ei voi olla.
Poista<3
Kiitos koko sydämestäni!
VastaaPoistaRaili, ole hyvä koko sydämestäni!
PoistaIhan kiva runo jotenkin.
VastaaPoistaMinä en vielä oikein ole lämmennyt Rakelille :D
Minustakin kuva teki kyllä suuren vaikutuksen ♥
Hyvää sunnuntaita Leena ♥
Seijastiina, minä luin tämän monta, monta kertaa ennen kuin tuli tunne, että tämä tulee Lumikarpaloon ja saa tämän Leivon upean kuikan kumppanikseen.
PoistaTuo kuva olisi sopinut erääseen toiseenkin runoon, mutta himputti, se runon lintu liittyikin mytologiaan, jossa se oli joutsen!
Kiitos samoin sinulle Seijastiina ♥
Hei,tulin tänne kattelee sattumalta ja niin vain kävi,että ihastuin blogiisi,tuo runo jotenkin vaan sykähdytti minut nähdessäni sen ja toki piti toiseen kertaan lukea tuo,jotta ois vähänkin päässyt sen sisimpään,niinpä....
VastaaPoistaMuksaa viikonloppua sinulle!
Tansku, kiva kuulla ja tervetuloa tähän rauhallisempaan blogiini, jonka oikeastaan perustin myös itselleni rauhan tyyssijaksi - rakaudesta runoon. Kaikki valintani eivät aina voi miellyttää kaikkia, mutta lukijoissani on iso haitari laidasta laitaan. Kiva aina kuulla, jos joku erityisesti jostain pitää.
PoistaOlen lämmennyt Liehulle hitaasti, mutta varmasti. Tätäkin runoa piti lukea jonkin aikaa ennen kuin sytyin. Runo on tunnetila ja se puhuttelee eri ihmisiä eri tavoin, riippuu niin monesta. Lue myös vanhempia, saatat löytää helmiä.
Kiitos samoin sinulle!
<3