kaivan käytävää Persefoneen kotiin
etsin lopullista tietä.
Sanoin: helvettiin, manalaan.
Sanon: rintojen ja kivesten kautta,
niin kuin koko ihmissuku.
Pää notkuu punaisessa sylissä,
onnesta juomat jalostuvat:
kuka poimii, kuka korjaa historian sadon?
Marjat huumaavat kuin veri joka syöksyy
päähän ja panee liikkeeseen
lantion, jalat, jumalaiset kädet -
mutta miksi luolan valtias kaivaa kaiken
aarteena maahan, miksi valvon yösilmin,
nousen seuraavana kesänä.
-Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri - Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Marc Chagall
Tämä ihanuus, nämä ihanuudet nyt täällä! <3
VastaaPoistaTämä runo on vaan niin upea. Puhuu minulle henkilökohtaisella tasolla niin paljon.
Ihan by the way, luin sen Kirsti Simonsuuren Taivaanrannan ajurin lopusta 'Joitakin muistiinpanoja matkan varrelta'(ihana ja antoisa lisä Valituissa!) ja siellä K.S. kirjoittaa: "Pohjoisen yökirjan runot toimivat proosakertomuksen kontekstissa ja ehkä siksi niitä on vaikea irrottaa yhteydestään." Se sinulle lähetämäni 'Luolat' on juuri tuosta Pohjoisesta yökirjasta. Olen sitä muillekin lukenut ja antanut, myös ihmisille, jotka eivät niin runoista välitä. Ja jokainen on siitä jollain tavalla ollut vaikuttunut ja pitänyt. Tämmöinen pieni lukijan/lukijoiden kokemus.:)
Sanna, niin...kiitos sinun luolarunovinkeistäsi<3
PoistaHuomasin, sillä minua alkoivat kiinnostaa tietyt alppirunot, kuinkas muuten;) Nyt pitäisi vielä löytää se sinunkin 'luolarunosi'...otin sen pariinkin kertaan kopiona ja piti kirjoittaa siihen blancoon runokirjaani, mutta en ole vain toimeentunut.
Simonsuuren tuotanto on valtava!
Tiedän, että minulla on ne sun luolarunot jossain täällä...Niiden takiahan minäkin noudin monta Simonsuuren kirjaa, mutta kiitos hänen vinkkinsä, tajusin, että on olemassa tämä valittujen runojen kokoelma. Mistä oman Taivaanrannan ajurin mä saisin...Niin kaunis kansikin ja mikä sisältö.
<3