siellä rakkaan poikani ruiskukansiniset silmät.
Ikivanhan kaupungin yllä Venäjän timanttiyö,
ja taivaalla sirppi villihunajaa keltaisempi.
Joen takaa pellolta lentää kuivaa lunta,
ihmiset, enkelit iloissaan Herran syntymästä,
vieraskamari siivottu, ikonilampuissa tuli,
pyhä kirja avoinna tammipöydällä.
Siellä muisti, niin kitsas ja ankara nykyisin,
avasi tornihuoneensa syvään kumartaen,
mutta en astunut sisään, löin kiinni kauhean oven...
ja kaupungin täytti joulun iloinen soitto.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva Hanne
Aah, mä niin rakastan tätä runoa! (Ja aika montaa muutakin Ahmatovan runoa.:)) Tämä on mulle yksi melko harvoista 'joulurunoista'. Vaikka tunnelmaltaan ehkei monille varsinainen 'joluluruno'. Itse olen kyllä yhdistänyt tämän ihan erityyppisiin kuviin, mutta hauska saada vähän erilaista näkemystä.
VastaaPoistaSanna, sama täällä. Vain yksi muu menee tämän ohi ja kolmannenkin suosikkini tiedän. Etsin joulurunoa ja tämän löysin. Uudesta vuodesta Ahmatova on kirjoittanut enemmän. Huomaan ohittaneeni hänen kesärunojaan, joista löytyy myös helmi, jo toinenkin, ainakin Kesäpuisto. Mutta ei tämän vertainen ihan tuo Kesäpuisto.
PoistaTässä oli monta mahdollisuutta ja olenhan tämän ennen kin julkaissut ihan muulla kuvalla. On jännittävää nähdä, miten kuva säestää tai ei säestä runoa. Olisikohan tähän pitänyt valita Hannelta jokin dramaattisempi, sillä niitäkin hänellä on...annoin periksi keltaiselle, enkelille ja joululle, noille kolmelle.
<3
Anhavalla on ikäviä muistoja joulusta. Minulla muistot jouluista kauan sitten suloista läheisyyttä vaikka suru kolkuttikin jouluna, elämä kantaa . Rohkeus tunnustaa tuska ja silti nyt iloitaan.
VastaaPoistaSirkkis, Ahmatovalla on paljon raskaita muistoja, sillä miltei kaikki hänen ystävänsä menehtyivät Stalinin vainoissa.
PoistaIloiseen soittoon päättyi tämäkin erikoinen jouluruno.
<3