lauantai 15. marraskuuta 2014

Miten uskallan olla näin onnellinen sumuisessa...

Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä.

- Kyllikki Villa -

4 kommenttia:

  1. Tämä sai sisimmän huokaamaan: tässä on kaikki, mitä tarvitaan. Kiitollisuus siitä, mikä ympärillä on. Harmaa marrasmaisema on tarpeeksi pehmyt sulkeakseen syliinsä. Onneen.

    VastaaPoista
  2. Lumikarpalo <3 Liityin lukijaksi VIHDOIN, minä houkka. Aina niin kiireellä kaikkialla, että kesti aikansa keskittyä ja huomata tämä sielukas osiosi.

    Runo jäi mietityttämään. Marraskuu ei ole vaikea, mutta helmikuu on paha, onneksi sen jälkeen koittaa helpotus ja alkaa uusi aika. Mutta helmikuussa tulee väsymys ja yleensä lievä alho. Pitkittynyt "marras" on vienyt veronsa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, tervetuloa <3 Tämä on hiljainen blogi...täällä ei kiirettä.

      Minä olen kuin monet runoilijat: Pahin ja julmin on huhtikuu. Kuka on sotkenut ikkunat kodistamme? Kuka on nainen peilissä? Miksi niin ikävä alpeille? Helmikuussa tulee alho, mutta jos nähtävissä on lupaavat hiihtikelit, maaliskuu on parhautta jääaurinkomurtomaahiihdolle. Käännä katse joulu joulukuuhun ja sen suomiin mahdollisuuksin. Ehkä sinulla on super jet lag.

      <3

      Poista