Tämä sai sisimmän huokaamaan: tässä on kaikki, mitä tarvitaan. Kiitollisuus siitä, mikä ympärillä on. Harmaa marrasmaisema on tarpeeksi pehmyt sulkeakseen syliinsä. Onneen.
Lumikarpalo <3 Liityin lukijaksi VIHDOIN, minä houkka. Aina niin kiireellä kaikkialla, että kesti aikansa keskittyä ja huomata tämä sielukas osiosi.
Runo jäi mietityttämään. Marraskuu ei ole vaikea, mutta helmikuu on paha, onneksi sen jälkeen koittaa helpotus ja alkaa uusi aika. Mutta helmikuussa tulee väsymys ja yleensä lievä alho. Pitkittynyt "marras" on vienyt veronsa. <3
Tiia, tervetuloa <3 Tämä on hiljainen blogi...täällä ei kiirettä.
Minä olen kuin monet runoilijat: Pahin ja julmin on huhtikuu. Kuka on sotkenut ikkunat kodistamme? Kuka on nainen peilissä? Miksi niin ikävä alpeille? Helmikuussa tulee alho, mutta jos nähtävissä on lupaavat hiihtikelit, maaliskuu on parhautta jääaurinkomurtomaahiihdolle. Käännä katse joulu joulukuuhun ja sen suomiin mahdollisuuksin. Ehkä sinulla on super jet lag.
"Me kaikki seisomme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin." "We're all standing in the gutter, but some of us are looking at the stars."
Hei, minun nimeni on Leena Lumi ja pidän yllä olevasta Oscar Wilden sitaatista. Lause löysi minut Ruth Rendellin dekkarissa Veden lumo syrjäytyneen Fowlerin lausumana. Joskus sitä törmää johonkin sitaattiin, joka alkaa elää omaa elämäänsä alitajunnassasi. Minussa Fowlerin lause sytytti Valonkantajan, joka haluaa tarjota teille kirjataivaan tähtiä Kaikkien Aistien Juhlilla, itse elämällä, maustettuna. Kaikkia haluan ymmärtää, mutta kaikkia en voi miellyttää, joten tervetuloa seurassani viihtyjät! Pääasiassa kuitenkin haluan saada teidät lumoutumaan lukemiseen. "Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura" eli "Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta", totesi jo filosofi Seneca aikanaan. Vain taivas on kattona kun tarjoilen teille lukuelämyksiä - intohimolla!
Tämä sai sisimmän huokaamaan: tässä on kaikki, mitä tarvitaan. Kiitollisuus siitä, mikä ympärillä on. Harmaa marrasmaisema on tarpeeksi pehmyt sulkeakseen syliinsä. Onneen.
VastaaPoistaTinttarus, juuri niin, juuri niin...Marrasonnea <3
PoistaLumikarpalo <3 Liityin lukijaksi VIHDOIN, minä houkka. Aina niin kiireellä kaikkialla, että kesti aikansa keskittyä ja huomata tämä sielukas osiosi.
VastaaPoistaRuno jäi mietityttämään. Marraskuu ei ole vaikea, mutta helmikuu on paha, onneksi sen jälkeen koittaa helpotus ja alkaa uusi aika. Mutta helmikuussa tulee väsymys ja yleensä lievä alho. Pitkittynyt "marras" on vienyt veronsa. <3
Tiia, tervetuloa <3 Tämä on hiljainen blogi...täällä ei kiirettä.
PoistaMinä olen kuin monet runoilijat: Pahin ja julmin on huhtikuu. Kuka on sotkenut ikkunat kodistamme? Kuka on nainen peilissä? Miksi niin ikävä alpeille? Helmikuussa tulee alho, mutta jos nähtävissä on lupaavat hiihtikelit, maaliskuu on parhautta jääaurinkomurtomaahiihdolle. Käännä katse joulu joulukuuhun ja sen suomiin mahdollisuuksin. Ehkä sinulla on super jet lag.
<3