Natalia,
sua paleltaa.
Niin kaukana on ikäväsi maa.
Jo tuoksuu yössä aistit huumaten
akaasia.
Taas kerro mulle maasta nuoruutes,
Natalia.
Sua kuuntelen,
ja tunnen veres virran lämpöisen,
kun hehkuun jähmettyneen sydämes
saa Ukraina.
Vaan silmäis sinen viha tummentaa,
Natalia,
kun muistat taas:
on vieras hävittänyt armaan maas.
Vain koirat raunioita samoaa.
Oi Ukraina!
Maa vieras on ja vieras kansa sen.
Natalia,
sua tunne en.
Jaan osas vain ja sellin kivisen,
ja unes:kerran tuoksuu sullekin
akaasia.
Niin vitkaan siirtyy varjo ristikon.
Natalia,
oi kuuletko:
soi yössä rakentajain laulut jo.
He palaavat, ja silloin vapaa on
taas Ukraina.
- Elvi Sinervo -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
Kosketti minua kun kaikki ikävät asiat tapahtuu ja epätietoisuus elämää hallitsee.
VastaaPoistaSirkkis, kiva kuulla. Sitähän sanotaan ,että ainoa varmuus on epävarmuus. Minusta tuntuu, että se koskee sekä maailman politiikka kuin ihmisten eloa yleensäkin.
PoistaToivottavasti voit jo paremmin ♥