oi elämä. Itkenkö? En!
Kakskymmentä suvea omistain
minä kuljen iloiten.
Kevyt kantaa on taakka ja rientää tie,
joka polveillen, joka kisaillen vie
läpi suven viimeisen.
Kakskymmentä suvea sulta sain.
Soit rikkaasti, rikkaasti sen:
valon, varjon välkettä, tuulta vain
ja nuppujen runsauden.
Mitä siitä, jos eivät ne aukeakaan,
mitä siitä, jos ylitse vaalean maan
nous pilvi jo hirmuinen!
Kakskymmentä suvea sulta sain...
Jos sentään - itkisin,
älä huoli: se on pisar kastetta vain,
kuin kaste se haihtuukin!
Ah, helppoahan, niin helppoa ois
kakskymmentä suvea antaa pois
käsin nuorin ja ehdottomin!
- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1948)
Ihanan itkettävä tämä Ailan runo!
VastaaPoistaLuin sen poikani hautajaisissa yhdessä muiden valitsemieni runojen kanssa, se oli jäähyväispuheeni.<33333
Itke vaan, jos siltä tuntuu, Leena-IhaNainen!<33333
Aili, eikö olekin. Ystäväni löysi tämän Lasimaalauksen kirpparilta ja sain lainaksi. Nyt pitää täältä kopsata monta vanhaa hyvää...
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen, joka otti kiinni, mutta ei minua nyt itketä - vielä. Se on sitten, kun...
Kirjoitin sinulle enemmänkin kiukkua kuin surua täynnä. Onnistuit tuomaan esille aiheen, jota mietin usein. O. voi nyt poikkeuksellisen hyvin, koska on viileää ja hän saa nukkua pehmeällä pedillään parvekkeella aina kun haluaa. Se on iso parveke ja joka ilta parvekkeen vierelle tulee...kettu! Olethan huomannut Olgan värin. Kun novascotiannoutaja kehitettiin, sille haettiin muutamaa asiaa ketusta, jotain noutajalta etc. Olgan hännänpääkin on valkoinen ja hän pitää sitä uidessa veden pinnalla kuten kettu tekee houkutellessaan vesilintuja. Mutta ei me metsästetä mitään. Vain joskus kalastetaan.
♥
Kaunis ja herkkä, kiitos Leena:)
VastaaPoistaPirkko, kiitos. Ole hyvä.
VastaaPoista♥
Lasimaalauksessa on monta ihanaa, ehdotonta runoa. Voisi taas etsiä kokoelman käsiini ja nauttia nuoruuden sanoista.
VastaaPoistaSatu, ehdottomasti. Minulla on kirja lainassa ystävältä ja muutaman kirjoitan muistiin runokirjaan, johon kerään kiinnostavia runoja.
VastaaPoistaMinulle itselleni kolahti tätäkin enemmän aikanaan Sairas tyttö tanssii, mutta jonnekin sekin on kadonnut...Äiti taisi takavarikoida, kun hänen mielestä Aila villitsi (lue:innoitti;-) minua teininä liikaa.