tiistai 21. syyskuuta 2010

HÄMÄRTÄÄ, JA HELLYYS LASKEUTUU...

Hämärtää,
ja hellyys laskeutuu
maan ylle,
peittelee haavat, arvet


Se minkä on oltava pehmeää
on pehmeää:
järven vesi, kissan selkä, äkillinen katse
Se minkä on oltava kovaa ja lujaa
on niin kovaa ja lujaa
kuin sen on oltava:
luut, tahto, puu tuulessa, kattila tulella


Hämärtää hellästi
eikä pimeys kykene olemaan
suurempi kuin hellyys


- Tommy Tabermann -
Veren sokeri (Gummerus 2008)

4 kommenttia:

  1. Tommyn runo on kaunis, kuten useimmat hänen runoistaan ♥

    VastaaPoista
  2. Seijastiina, kaikki ovat kauniita, toiset myös ylen rohkeita, mutta taidanpa joskus heittää Lumikarpaloon niitä 'kovimpiakin'. Tommy levitti rakkauden aatetta ja se saakoon jatkaa kulkuaan hänen kuolemansa jälkeenkin. Näin Tommy elää edelleenkin - runoissaan.

    VastaaPoista
  3. Parhaiten säilytämme Tommyn muiston julkaisemalla hänen ihania runojaan, joita naiset hurmaantuneena lukevat<3

    Minä ainakin, ja varmaan myös sinä, Leena<3

    VastaaPoista
  4. Aili, näin me teemme! Tommyn runoja ilmestyy aika ajoin ainakin Lumikarpalossa ja miksei myös Leena Lumissa.

    Osuit suoraan suoneen, kun sanoit hänen hurmanneen lukevat naiset. Onhan sanonta: Miehet rakastuvat ulkoisesta, naiset´sanoista. Paras on lause: Runoilijat saavat kaikki naiset;-)

    Minä ainakin ihan humallin kun olin kuuntelemassa Tommya ja hänen runonsa tekevät saman.

    VastaaPoista