sunnuntai 23. toukokuuta 2010

ENÄÄ LAUSU EN TURHAAN


Nyt tahtoisin olla viileä virta,
väsyneiden jalkojes vilvoittaja,
vain tuskasta uneen johtava silta,
yli helteisen pellon painuva hämärä ilta,
yön käsi joka kuusikon tummuudesta otsalles laskeutuu,
sadevihma sun luomilles päivässä palaneille,
syvä rauha painuva sielusi mainingeille,
sinun kauneimman unesi hiljainen runoilija.

Enää lausu en turhaan: minä rakastan sinua.

- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)

4 kommenttia:

  1. Minusta myös. Melkein kuin viileä käsi otsalla liian kuumana päivänä - tai varmuus maailmassa, jonka ainoa varmuus, on epävarmuus.

    VastaaPoista
  2. Eikö! Olen ihan hulluna Kaijärven runoihin. Taidan laittaa vaikka huomenna uudestaan sen tarinan hänestä Leena Lumiin. Lueppa runo Mullan maljoista...

    VastaaPoista