torstai 27. lokakuuta 2011

RANNALLA USVA HENGITTI SIIVET ITSELLEEN JA...

Rannalla usva hengitti siivet itselleen ja lensi,
muistoni päin. Nyt liukuu sileä selkä kauemmas
ja vie veneen mukanaan. Olen matkalla yön läpi,
yö ei huomaa minua, niin musta.

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Iines
klo

5 kommenttia:

  1. hanne virtauksesta28. lokakuuta 2011 klo 21.36

    Tykkään paljon=)

    VastaaPoista
  2. Tuure kirjoittaa28. lokakuuta 2011 klo 23.43

    Upea yhdistelmä!

    VastaaPoista
  3. Leena Lumi29. lokakuuta 2011 klo 7.27

    Hanne, niin minäkin!

    ***

    Tuure, eikö vain. Tuo Iineksen venekuva on aivan maaginen.

    VastaaPoista
  4. anja29. lokakuuta 2011 klo 11.11

    Kuvaa katsoessa voi nähdä sen, miten usva hengitttää siivet itselleen. Upea runo Mirkka Rekolalta jälleen.

    VastaaPoista
  5. Leena Lumi30. lokakuuta 2011 klo 17.30

    Anja, juuri niin. Tämä on niin mystinen kuva.

    Rekola on upea ja hänestä on tulossa tekstiä heti kun ehdin.

    VastaaPoista